Tämä pohdinta sai alkunsa työkaverin yllättävästä ystävällisestä teosta. Toki töissä ollaan jatkuvasti ystävällisiä sekä työkavereita että asiakkaita kohtaan, mutta tämä tapaus poikkesi tuosta asiakaspalveluhenkisten ihmisten sisäänrakentuneesta tavasta kohdata toinen ihminen.
Iäkkäämpi työkaverini yllätti minut kertomalla ostaneensa minulle Vallilan kissa-aiheisen kestokassin. Lahjaksi. Ensimmäinen ajatukseni: apua, minulla ei ole käteistä mukana, toisena: hän ei odota takaisinmaksua, mutta pakkohan se on ottaa puheeksi. Kolmantena: miten osoitan kiitollisuuteni? Neljäntenä: uskon, että hän jo tietää kuinka paljon tämä asia minua ilahduttaa, mutta kerron sen hänelle silti.
Asia on nimittäin syvällisempi kuin muutaman euron hintainen lahja yleensä on. Olen odottanut harmaapohjaista kissakassia kauan saapuvaksi, ja kysellytkin tekstiiliosaston- ja Vallilanmyyjiltä ajoittain, joko, joko? Tietäen että kassia tehdään rajoitettu erä.
Kun toissa iltana Vallilamyyjä kertoi kassien saapuneen, totesin että ihanaa! Ja harmittelin kun en heti sinä iltana ehtisi sellaista omakseni ostaa.
Seuraavana päivänä samainen myyjä ilmoitti ostaneensa kassin minulle, lahjaksi. Hänen teollaan on minulle kassia isompi merkitys. Hän tietää, että kissat ovat suuri osa elämääni ja kuinka paljon pidän kissa-aiheisista tavaroista. No, tavaroista pitäminen on toki pinnallista ja turhamaista, mutta kyseinen kestokassi on käyttöesine, jota voi hyödyntää monessa arkisessa toiminnassa. Minulle tuo työkaverin pieni teko kertoi, että hän välittää, kuuntelee ja halusi tuottaa iloa. Olen kiitollinen. Halasin häntä sanoen, etten yleensä halaile ihmisiä, mutta tähän tilanteeseen halaus sopi. Uskon, että hänkin ilahtui.
Tuo halailun joko vallitseva tai välteltävä kulttuuri on itsessään jännä juttu. Synnyinperheessäni ei aikuisiällä ole ollut tapana halailla muutoin kuin onnittelu- ja osanottotilanteissa. Omien lasten kautta olen oppinut halaamisen taidon uudelleen ihan luonnostaan. On lohdutushaleja, ilonhaleja, anteeksipyyntöhaleja, rakastansinuahaleja, eronhetkihaleja, jälleennäkemishaleja, tsemppihaleja, sovinnontekohaleja jne. jne.
Vieraan aikuisen halaaminen onkin sitten asia erikseen. Myyjän työssä välillä saa iäkkäämmiltä asiakkailta kiitollisuuden osoituksena puolikkaita halauksia ja olalle taputuksia, kun onnistuu heitä auttamaan. Se on joka kerta yhtä outoa ja hassua, mutta mukavakin mauste työpäivään.
Toisen ihmisen ilahduttaminen on voimaannuttavaa itsellekin. Pienillä teoilla voi olla suuri merkitys. Samaan tapaan toimii sekin, että ventovieraan ihmisen hymy saattaa muuttaa omankin ilmeen aurinkoiseksi.
