Kissan kanssa luontoa tutkimassa

Valjaita ja taluttimia

Meillä on valjaskävelyjä varten käytössä yksinkertaisimpia valjasmalleja. Kuvassa vasemmalla olevat nahkaiset ovat jääneet hyvin vähälle käytölle, koska ovat kovantuntuiset ja hieman työläät pukea kissalle. Vasemmalla ovat myös tuhdille kissalle sopivat mustat nylonvaljaat. Niissä taluttimen lenkki on vatsan alle kulkevan remmin kohdalla eikä keskellä selän päällä kulkevaa nauhaa, mikä lisää hieman pakoriskiä. 

Oikealla on meidän ikivanhat, maailman parhaat pinkit ja mustat Hagen-merkkiset perusvaljaat. Punosmateriaali ja pikalukot ovat kestäneet aikaa ja säätäminen on todella vaivatonta. Ainut miinus tulee siitä, että ne eivät sovi isokokoiselle kissalle, koska kaulan -ja vatsanympärys remmit ovat niin lähellä toisiaan. Eli selän päällä kulkeva osa on lyhyt. Hyvää siinä on se, että taluttimen lenkki on keskellä selkähihnaa, ja näin ollen kissa tuntuu olevan hyvin hallinnassa. Meidän valjaat on kaikki perusmalleja, markkinoilla on paljon paljon muitakin malleja tarjolla.

Taluttimia on useampia. Nahkainen on kestävä, nyöripunos miellyttävän kevyt ja nauhapunos, jossa valkoiset ompeleet on pituudeltaan sopiva. Reunimmaiset musta ja ruskea ovat liian lyhyet mielestäni. Flexitaluttimia ei meillä ole, koska pihassa on pensaita joiden alle tyypit pujahtelevat ja puita, joiden runkoihin hypitään. Siksi pidän kissan mielelläni n. 2m pitkän hihnan päässä itsestäni. Papukaijalukko on toimiva ja turvallinen kiinnitin. Jos lukko alkaa löystyä, se ei enää ole turvallinen ja on aika käydä talutin ostoksilla.

Meidän valkolaikut valjaissa

Pian 9 vuotta täyttävä maatiaiskissa Tuuliina kulkee valjaissa lähes koiran tavoin. Iän myötä ruohon popsiminen ja chillailu on vienyt voiton tutkimusmatkoista. Tuuliina nauttii, kun sille jutellaan ja sitä silitellään kävelyretkillä. On todella rentouttavaa ja ajatuksia nollaavaa itsellekin, kun saa keskittyä täysin kissan kanssa luonnosta nauttimiseen. Tuuliina oikeastaan heittäytyy hankalaksi vasta kun koittaa sisälle paluun aika.

Tanelin kanssa saa olla hieman tarkkana, koska Taneli hyppii ja kiipeilee mielellään puihin ja tekee ennalta-arvaamattomia säntäyksiä eteenpäin. Taneli myös merkkailee pensaita samalla kun käy reviirinsä läpi. Taneli oppi vasta kolmivuotiaana nauttimaan valjastelusta, eli joskus kärsivällinen totuttaminen palkitaan.

Tanelin poika Emppu täyttää elokuussa 4 vuotta ja kulkee yhä melko kankeasti valjaissa. Emppua kiinnostaa kyllä kovasti, mutta poika näyttää hieman robotilta kävellessään. Empulla ei onneksi ole intoa merkkailla pihareviiriä kuten kastraatti-isällään.

Tämän kevään pennuista Nuutti asui meillä neljänkuukauden ikään saakka. Totutimme poikaa valjaisiin, koska uusi koti oli kiinnostunut käyttämään kissaa valjaskävelyillä. Nuutti olikin luonnonlahjakkuus ja nautti hyönteisten pyydystämisestä ja kukilla leikkimisestä.

Meidän omista kissoista lähes 11-vuotias Tarina ei halua käydä valjaskävelyillä. Kuusivuotias Elekatin Tillipioni on kerran antanut pukea valjaat, mutta ulos asti emme päässeet testaamaan. Lennillä on synnynnäinen sydänsairaus ja valjastelu on liian jännittävää ja pulssiakiihdyttävää Lennille. Lenni viihtyy hyvin ulkoilutarhassa. Tarina ja Tilli ulkoilevat tarhassa silloin tällöin ja nuuhkivat mieluiten tuuletusikkunoista raitista kesäilmaa.