Koronakevään kissatouhut

Poikkeuksellisesta keväästä olemme selvinneet terveinä sekä lapset, kissat että minä ja läheisemme.

Kasvatussuunnitelmia korona ei siirtänyt hamaan tulevaisuuteen, koska käytettävät naaraat täyttävät syksyllä jo 3 vuotta, ja olisivat aika iäkkäitä ensisynnyttäjiä rodussaan. Feronian Neidonkellolla eli Tuilla Suprelonin-implantti vaikutti kiimat estävästi 1,5 vuotta, ja sen jälkeen kiimoja tuli tasaiseen tahtiin. Waputtaren Angelika Enkelten Markiisitar eli Tähti on välillä syönyt kiimansiirtopillereitä, mutta saanut myös kiimailla vapaasti. Tyhjät kiimat vuodesta toiseen voivat paksuntaa kohdun limakalvoja, jolloin tiinehtyminen vaikeutuu. Oli siispä syytä ryhtyä tuumasta toimeen koronasta huolimatta.

14.3. Noudimme Tikkurilasta sekä Tuin että Tähden meille treffejä odottamaan. Tytöt laitettiin asumaan omiin huoneisiinsa, koska kaksi toisilleen vierasta naarasta harvoin sietää toisiaan ja vieläpä vieraassa ympäristössä. Meidän omaan laumaan kumpikin sai vuorollaan tutustua omaan tahtiin.

Tähti kävi seuraavan viikon alussa verikokeissa ja pari päivää käynnin jälkeen alkoi kiima. Tähden tanskalaissulho Milo ei ollut vielä Suomen Kissaliiton rekisterissä, joten emme voineet järjestää häitä. Kastraattimme Emppu ja Tähti rakastuivat, ja Emppu yritti välillä auttaa lemmenkipeää Tähteä. Pidin toimintaa viattomana, koska oikeaa asentoa Emppu ei löytänyt. Kuinka väärässä olinkaan... Tähden kiima kesti viikon ja olin kuullut, että yleensä kahden viikon tauon jälkeen tulee seuraava. Toivoin siispä pääsiäistreffejä Tähdelle ja Milolle.

31.3. Milon rekisteröinti hyväksyttiin Kissaliitossa.
Nuorelle Wilinalle tuli ensimmäinen kiima 9.4. ja toivoin, että Tähti yhtyisi kuorolaulantaan. Mutta kävikin niin, että kuoroon yhtyi Tui! Veimme siispä Tuin Kuopioon Waputtaren Juice Juhana Jeelinpoikaa, eli Hiroa, hurmaamaan 12.4. sunnuntaina. Hirolle oli laitettu Suprelonin implantti maaliskuussa 2019 ja monet merkit viittasivat siihen, että mieskunto oli palautunut. Pariskunta piti toisistaan ja treffit onnistuivat.

Tuin nouto treffeiltä 15.4.

Tuin ollessa pääsiäishäitä viettämässä, tuli Milo meille hajuineen stimuloimaan Tähden kiiman heräämistä. Milo asui meillä pari viikkoa, mutta Tähti ei lämmennyt. Milo lähti neitsytpoikana takaisin sijoituskotiinsa.

Vapun jälkeisellä viikolla tapahtui kummia; Tähti koki mielikuvitussynnytyksen ja hoivaili näkymättömiä pentuja peiton alla muutaman päivän! Tähdellä oli ollut 6 viikkoa kestänyt valetiineys.

Kun Tuin treffeistä oli kulunut 4 viikkoa (12.5.), käytin molemmat naaraat ultrassa. Olin huolissani Tähdestä ja pelkäsin kohtutulehduksen mahdollisuutta. Eläinlääkäri oli kokematon ja laite epätarkka. Tähden kohtu näytti normaalilta, ei ollut märkäeritettä. Tuin paikat näyttivät minusta ihan samanlaisilta, mutta eläinlääkäri arvioi näkevänsä yhden sikiön. Minulle jäi kuitenkin tosi epävarma tunne.

Pari päivää käynnin jälkeen Tähti aloitti kiiman ja Milo tuli meille, jes päästiin yrittämään romanssia!! Milo oli alussa hyökkäävä Tähteä kohtaan ja merkkaili yllin kyllin. Muiden kasvattajien neuvosta laitoin Milon suureen kevythäkkiin Tähden huoneeseen, jotta kissat oppisivat pitämään toistensa hajuista. Perjantain ja lauantain välisenä yönä kissat saivat jo olla vapaasti samassa huoneessa ja 16.5. yön pimeinä tunteina romanssi puhkesi kukkaan. Milo oli siinä määrin kiihkeä ja sotkeva nuorukainen, että lauantai-iltapäivänä tilasin pojalle kyydin kotiin. Kotonaan Milo ei jatkanut kollittelua, mikä on todella hieno asia!

Tutustelua

Milon rauhoittumismaja

Aikaa kului, ja Tuin ollessa mahdollisesti 6. viikkoa tiineenä, tuntui että se alkoikin tehdä uutta kiimaa. Hiro oli alkanut Kuopiossa mouruilla ja merkkailla, ja kastrointiin olin jo antanut luvan. Leikkuuta ei silti ollut suoritettu, joten pohdeimme mahdollisia uusintatreffejä. Päätimme, että ne toteutettaisiin meidän kotona tarvittaessa. 7. mahdollisella tiineysviikolla olimme tuntevinamme liikettä Tuin kohdussa, vaikka vatsa ei ollut yhtään pyöristynyt. Olin toiveikas, että voisi siellä kaksi pentua ollakin.

27.5. Tui aloitti kuitenkin taas kiimailevan käytöksen ja varasin ajan uuteen ultraan eri paikkakunnalle. Noh...eihän siellä mitään pentuja ollut!! Olimme pyöritelleet sisäelimiä tai kakkakikkareita ja kuvitelleet ne pennuiksi...noloa ja harmillista. Mutta on näitä virhearvioita kuulemma muillekin tapahtunut...

Pettymykseen ei passannut jäädä rypemään, vaan uusien treffien suunnittelu alkoi. Minulla oli hankalat työvuorot, joten pääsin hakemaan Hiron maisemiin vasta perjantai-iltana työvuoron jälkeen. Hain lapset mukaan ja road trip saattoi alkaa! Tuikin tuli mukaan kevythäkissä, jotta ujo Hiro haistaisi tutun tytön ja saisi ehkä vihiä reissun tarkoituksesta jo autossa. Matka meni hyvin ja helluntaiheilat viettivät yön kahdestaan. Astumisääniä ei kuulunut, ainakaan emme heränneet niihin.

Lauantaina 30.5. tapahtui ensimmäinen astuminen. Tämän jälkeen Hiro muuttui erittäin omistushaluiseksi Tuista ja treffihuoneesta. Ruokinta -ja siivoustilanteissa Hiro hyökkäili jalkoihini ja onnistui myös puremaan kipeästi. Haavat huuhdoin heti suihkussa betadinen kanssa. Sunnuntaina ystäväni käytti minua päivystyksessä ja sain kahdet antibiootit ja sairaslomaa. Akillesjänteeseen osunut purema oli tulehtunut. En voinut varata jalalle painoa, joten normaali kävely ja autolla ajo ei onnistunut.

Toivoin, että Hiron sijoitusomistaja noutaisi pojan kotiin, mutta näin ei tapahtunut. Ystäväni lähti sitten maanantaina kuskiksi viemään Hiroa. Sain hurjapään boxiinsa oikein hyvin. Minulla oli suojavarusteina nahkatakki, nahkahanskat, kumisaappaat ja pahvinen "kilpi". Hiro ei kuitenkaan kokenut tarpeelliseksi hyökkäillä vaan antoi nätisti nostaa kuljetusboxiinsa. Road trip oli pitkästä aikaa eri mukava, koska kesäkuun alkaessa koronarajoitteet olivat lieventyneet ja ravintolatkin availivat oviaan asiakkaille. Pizza ja jäätelö tuli tarpeeseen minulle ja lapsille raskaan viikonlopun jälkeen!

Pihtiputaalla pizzalla

Sievissä jätskillä

Onnekseni sain kuulla, että Hiro oli kotonaan oma säyseä itsensä ja lähinnä lepäili jännittävän kokemuksen jälkeen. Tietenkin olin pelännyt, että kissan psyyke rikkoutui pysyvästi, mutta niin ei onneksi käynyt.

Itse parantelen vielä haavojani; 6 päivää sairauslomaa, terveydenhuoltoa neljällä paikkakunnalla, vahvat antibiootit ja särkylääkkeet, lepoa ja puhtaana pitoa. Luulisin, että vältyin henkisiltä traumoilta, mutta oman kodin pidän nyt treffittömänä hyvän aikaa. Lasten ja omien kissojen turvallisuus ja hyvinvointi menee kaiken edelle.

Tähden ja Milon häistä on nyt kulunut kolme viikkoa ja Tähden nisien punoitus ja aamupahoinvointi kertoo, että pullat ovat uunissa. 🥰 Toivotaan että Hirolla ja Tuillakin tärppäsi!